My year in Montana

2. JES vihdoin sain tehtyä tän blogin. Enhä mä ku jo kuukauden täällä ollu. Aika menee ihan uskomattoman nopeesti! Elokuun 24 päivä sain tiedon että mä olen lähössä Montanaan, Ennis nimiseen kaupunkiin vuodeks vaihtoon. Tätä ilmotusta oli odotettu jo kauan ja vihdoin se tuli. Olin niin innoissani etten meinannu pysyä pöksyissäni. Lähtö päiväks merkittiin Maanantai 2. syyskuuta. Perheeseeni kuuluu 14 vuotias tyttö Danyel, äiti, isä, 26 vuotias isoveli Gyu ja 28 vuotias isosisko Cristi + 4 koiraa, 2 kissaa, 2 hevosta, lampaita, lehmiä ja kanoja. Perhe vaikutti just semmoselta mitä olin toivonut. Armoton pakkaaminen alkoi heti. Ja voin sanoa että se ei ollu helppoo. Kahteen matkalaukkuun mun oli ahdettava mun tavarat ja moni aisa sai jäädä kotiin. Loppujen lopuks sain kaiken oleellisen ahdettua laukkuihin ja olin valmis lähtöön. Sunnuntai-Maanantai välinen yö meni valvoessa ja miettiessä että mihkä mä oon itteni oikeen laittanu. Oon lähössä vieraaseen maahan jossa en tunne ketään. Siinä vaiheessa aloin vähän epäröimään mut vaihtoehtoja ei enää ollu 😀 Kun aamu koitti olin takonu päähäni että sä pystyt siihen, sä pystyt siihen!! Eniten mua jännitti lento ja lentojen vaihdot eri maissa. Mutta kysymällä selvisin kaikesta. Kannattaa kysyä jos tarvii apua!! Lennot kesti yhteensä sen 17,5h. Olin ihan loppu kun vihdoin pääsin määränpäähäni Bozemaniin jossa mun host äiti odotti mua ja kertoi et tästä on viellä 2h ajomatka kotiin… siis lisää istumista. Oikeestaan ajomatka meni yllättävän nopeesti siinä kaikkea höpötelessä. Talo ja navetat oli just sellasia kun kaikissa leffoissa! Ja tietysti mulla oli oma huone jossa oli vaatekaappi ja sinne oli tuotu iso peili vaan mua varten :):) Aamulla heräsin siihen kun Danyel oli lähössä kouluun puol 7. Siinä unenpöpperössä vaihdettiin kuulumisia ja sit nukahin uudestaan. Heräsin noin puoli 11 aikaan siihen kun mun sänky on täynnä kaiken karvaisia otuksia 😀 Host äiti jäi munkaa kotiin ja näytti mulle taloa ja paikkoja. En ollu uskoa silmiäni ku menin ulos ja näin kaikki vuoret ja maisemat. Pyysin host äitiä nipistään mua etten vaa oo unessa 😀 Aamupalan jälkeen purin matkalaukut ja sitten lähettiin kaupunkiin tai oikeestaan Ennis on pieni kylä. Mun host äidillä on siellä kukkakauppa joka on sulosin pieni kauppa jonka oon ikinä nähny. Käytiin koulussa kattomassa paikat ja tapaamassa rehtoria joka on tosi mukava. Iltapäivällä olin kattomassa (amerikkalaista) jalkkis reenejä. Illalla tapasin mun isosiskon ja isän ja juteltavaa riitti. Ennen nukkumaan menoo olin niin ylpee ittestäni! MÄ TEIN SEN mitä oon halunnu tehä ihan pikku likasta asti! Vihdoin pääsin toteuttaan mun unelmaa ja viellä uskomatton kauniissa paikassa ja super ihanassa perheessä! En enää vois onnellisempi olla!! :):)