My year in Montana

7. Aamulla heräsin tavalliseen tapaan siinä 6 maissa, tein aamu toimeni ja lähin koulubussilla kouluun noin 10 vaille 7. Mulla kestää vähä alle tunti ku huristelen sillä bussilla kouluun koska haetaan muitakin lapsia ympäri tätä paikkaa. Koulussa oon tavalliseen tapaan 20 vaille 8, kävelen lokerolle ja puran laukkuni sinne otan kirjat ja meen istuun kavereittenkaa penkeille. Ekalla tunnilla mulla oli matikkaa tunti alko ihan normaalisti ja opeteltiin löytään slope tehtävästä, kunnes kesksuradiosta tuli hätäinen kuulutus code yellow. No mullahan ei tietenkään ollu mitää hajua mikä ihmeen keltanen koodi. Opettaja juoksi laittaan oven lukkoon ja kaihtimet kiinni ja peitti ovessa olevan ikkunan ja käski meidän meidän RYÖMIÄ luokan sivuun… siis ryömiä miks ei voi vaikka kontata no siinä sitten vaatteet pölystä soikeena pääsin luokan toiseen päähän jonka jälkee ope sammutti valot luokasta ja luokkasta tuli pilkko pimee. Tässä kohtaa mua rupes pelottaan. Meidän piti olla ihan hiiren hiljaa. Istuttiin siinä noin 30min jonka jälkeen keskusradiosta tuli uus hätänen kuulutus red code, red code jonka jälkeen varotus kellot rupes soimaan. Opettajan ja muiden luokka tovereiden ilmeistä päätellen se red code tarkotti vaaraa. Mietin mielessäni että ei oo mahollista että just siinä koulussa missä mää oon niin tulee tämmönen. No siinä sitten kökötettiin ja ootettiin sydän pammpaillen mitä tapahtuu seuraavaks. Istuttiin ainakin 45min siinä pimeessä lattialla. Kunnes keskusradiosta tuli uus kuulutus: oppilaitten ja oppilaitten tulee pysyä luokissa. No herra isä enkai mä mihkään oo menossa jos tuolla joku hullu on aseen tai minkä tahansa terävän esineen kanssa aattelin mielessäni. Tunnelma oli jotenki jännittyny ja pelokas, rupesin miettii kaikkia niitä ihmisä joista välitän ja rakastan tai niitä ihmisä joille en oo koskaan sanonu kuinka tärkeitä ne on ja mitä kaikkee en viellä oo tehny ja mitä kaikkee tyhmää on tullu tehtyä. Siinä ajassa ehti kyllä miettimään kaikkennäkösiä asioita. Sitten keskusradiosta kuului kuulutus: vaara ohi voitte jatkaa tuntia normaaliin tapaan. Normaaliin tapaan, eikö me saada selitystä miks pitää pelästyttää puoli kuoliaaks koko koulu ja vaihto-oppilas!? No se selvis nopeesti koska tuli uus kuulutus: anteeksi unohdin kertoa että tämä oli vain harjoitus… Okei kiitos tästä! Lohduttaa kuulla että oli vaan harjotus mutta mieleen jäi ajatus että meillä täällä on triplasti suurempi riski että joku oikeesti tulee aseen kanssa kouluun ja mahdollisesti rupee ammuskelemaan kun meillä suomessa. No ainakin opin että jos kuuluu keltainen koodi tai punainen koodi hyppää lattialle ja ryömi nurkkaan jossa mahdollisesti voit olla turvassa! Ei meillä suomessa mitään tämmösiä harjotuksia oo.. vaikka kyllä pitäs olla!! Toinen harjotus ihan ekalla viikolla kun olin koulussa oli maanjäristys harjotus. En tienny että täälläkin voi tulla maanjäristyksiä…Tuli kuulutus en muista mitä siinä sanottiin ja meidän piti ahtautua pienten pulttien alle. Mulla ei ollu mitään ongelmaa mutta en voinu ollu nauramatta kun katoin niitä poikia jotka yritti ahtautua pulpetin alle se oli hupaisa näky. Kuka mitenkin päin 😀 Sen jälkeen meiän piti poistua lähimmästä ovesta ulos. Sen jälkee jatkettiin ihan normaalisti tuntia. Ei ainakaan tarvinny ryömiä ulos luokasta! 😀 Pisti kyllä mietityttään se tän päivänen juttu vaikka se olikin vaan harjotus. Kuinka tärkeetä on nauttia joka päivästä ja yrittää löytää jokasesta päivästä jotain posiitivista. Ja muistaa hymyillä:) Ei me täällä kuitenkaan ihan loputtomiin eletä joten miks haaskata hyvää aikaa täällä maan päällä olemalla vihanen, surullinen, ilkee tai kiusata muita!? Mä ainakin aion nautti joka päivästä ja joka hetkestä jotka vietän täällä maan päällä, tietty saa olla huonoja päiviä mut yritän täällä ollessani löytää aina posiitivisia asioita joka päivästä. Ja oon onnistunu aika hyvin siinä 🙂 Tänään oli positiivista se että sain apua mun hissan tehtäviin kun kysyin, tiputin kirjan vahingossa lattialle ja yks poika nosti sen mulle ja sano että näytän kauniilta tänää, sain kaikki tehtävät oikein anatomiassa. Nää on pieniä asioita mutta posiitiivisia ja tekee päivästä paremman kun ajatella että oon huono tässä ja tossa ja blaablaa. Nautin elämästä tässä ja nyt. Ja elän hetkessä. Tehkää tekin samoin 🙂 Nyt meen nukkumaan hyviä öitä 🙂 -Jonna